Tervehdys lukijat.

Olen tänä vuonna päässyt hieman enemmän itsekin pelaamaan ja aika hyvin saanut pidettyä tuon tavoitteeni pelata kierros ainakin kerran viikossa, ja luonteva valinta päivälle on ollut keskiviikko ja keskiviikkokisa.

Keskiviikko on kentällämme luonnollisesti varsin ruuhkainen päivä ja kulutus viheriöillä sen myötä varsin kova. Siksi halusin pienen jutun laittaa muistutuksena muutamista viheriöetikettiin liittyvistä asioista, joilla meidän kaikkien pelinautintoa pystytään parantamaan.

1. Alastulojälkien korjaaminen

Mielestäni aika hyvin hallussa pelaajilla, mutta välillä löytää korjaamattomia jälkiä jopa  varsin läheltä reikää. Golfarihan ei etsi vain omaa jälkeään, vaan katse hamuaa jatkuvasti viheriön pintaa, josko sieltä joku korjattava jälki löytyisi. Ja jäljethän toki aina korjataan, kuten ne olisivat omalla puttilinjalla.

2. One Foot Rule!

Vanha kirjoittamaton sääntö, joka valitettavasti näyttää osalta kilpapelaajiakin unohtuneen. Pelaaja ei missään tilanteessa astu yhtä jalanmittaa lähemmäs reikää. Ei edes palloa nostaessaan, eikä lähde kävelemään reiän yli pallonsa nostettuaan. Golfari ei muutenkaan koskaan mene metriä lähemmäs reikää paitsi pakon edessä. Näillä kahdella asialla pystytään välttämään merkittävästi tuon viheriön kovimman  kuormituksen alla olevan alueen kulumista.

3. Jalat liikkuvat ilmassa

Valitettavasti olen nyt useina keskiviikkoina törmännyt viheriöllä kuvan kaltaisiin jälkiin.  Valokuvassa jäljet näkyvät varsin vähäisinä, mutta luonnossa ja viheriön pinnalla ne ovat aika rajun näköisiä ja vaikuttavat poikkeuksetta pallon kulkuun. Kukaan ei varmaan halua puttinsa muuttavan suuntaa tai pysähtyvän tuollaisten jälkien vuoksi.

Nämä jäljet syntyvät siitä, kun pelaaja pyöräyttää jalkaansa viheriön pintaa vasten, usein  täysin huomaamattaan. Mielestäni muiden ryhmän pelaajien tulisi asiasta huomauttaa ja korjata jäljet viheriötä poistuttaessa, koska seuraava ryhmä ei niille ennen puttaamistaan saa  mitään tehdä. Parasta tietysti olisi, että niitä ei syntyisi lainkaan, vaan jokainen osaisi  toimintaansa tuolta osin kehittää.

5. Lipun käsittely ja huoltaminen

Huoltamisen ohjehan tavallaan tulikin tuossa jo aiemmin tuon ”metri reiästä on pyhää”  kohdan osalta, mutta lipun käisttelyyn muuten toivoisi huolellisuutta. Kovasti näkee yleistyneen tavan, jossa lippu tönäistään viheriölle nurin ja aiheutetaan taas pieniä, jopa tuossa tilanteessa näkymättömiä vaurioita. Lipputanko lasketaan siis kevyesti alas vaikkapa mailan avulla ja mieluiten vieläpä viheriön ulkopuolelle. Ei heitetä makuulleen griinille.

Loppuun jotain positiivistakin. Pelasimme tänään 15.8. klo 14.50 lähdössä kolmen hengen ryhmänä kierroksen 3h28min. Terassin virvokkeiden ääressä katselimme takaatuljoiden aikoja ja ryhmät tulivat järjestäen neljän tunnin sisään maaliin. Mainio pelinopeus siis  kentällä tänään.

Pro Tapsa